Klondike on maailman tunnetuin pasianssi eli yksin pelattava korttipeli. Monille se tuli tutuksi Windows-tietokoneiden mukana, ja englanniksi peli kulkee usein yleisnimellä Solitaire. Tavoite on yksinkertainen mutta koukuttava: järjestä koko 52 kortin pakka neljäksi pinoksi maittain pienimmästä suurimpaan. Tällä sivulla käydään läpi Klondiken pelipöydän rakentaminen, säännöt, pelin kulku, pistelasku, suosituimmat sääntömuunnelmat sekä realistiset voittotodennäköisyydet ja käytännön vinkit.
Pikafaktat
| Pelaajia | 1 (yksinpeli) |
|---|---|
| Pakka | Tavallinen 52 kortin pakka, ei jokereita |
| Pelialue | 7 peliriviä, 4 talletuspinoa, kääntöpakka ja hylkypakka |
| Tavoite | Järjestää kortit maittain ässästä kuninkaaseen |
| Yleisin muunnelma | Kolmen kortin kääntö, rajaton läpikäynti |
| Vaikeustaso | Säännöt helpot; läpäisy vaatii sekä onnea että taitoa |
| Voitettavuus | Ajatuspasianssin yläraja n. 81,9 % (kolmen kortin kääntö); todellinen peli selvästi matalampi |
| Tunnetaan myös | Solitaire |
Mikä on Klondike-pasianssi?
Klondike on yhden pelaajan korttipeli, joka pelataan tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita. Peli kuuluu pasianssien suureen perheeseen, jossa yhteisenä ajatuksena on järjestää sekoitettu pakka tiettyyn järjestykseen pelkästään sallittuja siirtoja käyttäen. Klondikessa viehättää tasapaino: säännöt oppii muutamassa minuutissa, mutta jokainen jako on erilainen eikä läheskään aina ratkea, joten pelistä riittää haastetta.
Peliä voi pelata fyysisellä korttipakalla pöydällä tai digitaalisesti tietokoneella, selaimessa ja mobiililaitteella. Säännöt ovat kaikissa samat, mutta tietokoneversiot hoitavat korttien jaon ja sallittujen siirtojen tarkistuksen automaattisesti.
Pelipöydän rakentaminen
Klondikessa pelialue jakautuu neljään selkeään osaan. Kun nämä käsitteet ovat tuttuja, säännöt on helppo ymmärtää:
- Pelirivit (tableau): seitsemän pystyriviä, joihin pääosa peliä tapahtuu.
- Kääntöpakka (nostopakka, stock): jaon jälkeen yli jääneet kortit, joista nostetaan lisää.
- Hylkypakka (waste): kääntöpakasta käännetyt kortit, joista ylin on pelattavissa.
- Talletuspinot (perustukset, foundations): neljä lopullista pinoa, yksi kullekin maalle.
Jako tapahtuu vasemmalta oikealle seitsemään riviin niin, että ensimmäisessä rivissä on yksi kortti, toisessa kaksi ja niin edelleen aina seitsemänteen riviin, jossa on seitsemän korttia. Yhteensä pöytään jaetaan 28 korttia. Jokaisen rivin ylin kortti jää kuvapuoli ylöspäin ja kaikki sen alla olevat kortit kuvapuoli alaspäin. Loput 24 korttia muodostavat kääntöpakan. Kun pelaat pois rivin ylimmän kortin, sen alta paljastuu uusi kortti, joka käännetään kuvapuoli ylöspäin.
Klondike-pasianssin säännöt
Klondiken säännöt ovat selkeät ja ne oppii yhdellä pelikerralla. Näin peli etenee vaihe vaiheelta:
- Jako: kortit jaetaan seitsemään riviin kuvatulla tavalla, ylin kortti aina näkyviin ja loput piiloon. Yli jääneet kortit jäävät kääntöpakaksi.
- Talletuspinot maittain: neljä talletuspinoa kootaan maittain nousevassa järjestyksessä ässästä alkaen ja kuninkaaseen päättyen. Ensin pinon pohjalle tulee ässä, sitten kakkonen, kolmonen ja niin edelleen samaa maata.
- Pelirivien rakentaminen: pelirivejä rakennetaan laskevassa järjestyksessä ja väriä vaihdellen. Mustan kortin päälle asetetaan punainen ja punaisen päälle musta, esimerkiksi mustan kahdeksikon päälle punainen seiska ja sen päälle musta kutonen. Samanvärisiä kortteja ei saa laittaa peräkkäin.
- Korttien siirtäminen: yksittäisiä kortteja tai jo valmiiksi järjestettyjä korttijonoja voi siirtää riviltä toiselle, kunhan väri- ja järjestyssääntö täyttyy.
- Kääntöpakka: kääntöpakasta nostetaan kortteja hylkypakkaan (yleensä kolme kerrallaan, helpotetussa versiossa yksi). Hylkypakan ylin kortti on pelattavissa pelialustalle tai talletuspinoihin. Kääntöpakan saa yleensä käydä läpi useamman kerran.
- Tyhjät rivit: kun jokin pelirivi tyhjenee, siihen saa siirtää ainoastaan kuninkaan tai kuninkaalla alkavan korttijonon.
- Pelin loppu: peli on voitettu, kun kaikki 52 korttia on siirretty talletuspinoihin. Peli on hävitty, kun yhtään sallittua siirtoa ei ole enää jäljellä.
Näin peli etenee
Kun pöytä on jaettu, pelaaja alkaa etsiä sallittuja siirtoja. Ässät nostetaan talletuspinoihin heti kun niitä paljastuu, ja niiden päälle kerätään saman maan kortit numerojärjestyksessä kuninkaaseen asti. Pelirivejä järjestellään samaan aikaan laskevaan järjestykseen vuorotellen mustia ja punaisia kortteja, jotta piilossa olevia kortteja saadaan käännettyä esiin.
Kääntöpakkaa käytetään silloin, kun pöydällä ei ole muita järkeviä siirtoja. Ydintavoite säilyy koko ajan samana: vapauttaa piilokortteja ja saada lopulta kaikki kortit maittain talletuspinoihin. Koska suuri osa korteista on aluksi piilossa, osa siirroista on aina arvailua – juuri tämä tekee jokaisesta jaosta erilaisen.
Sääntömuunnelmat
Kuten kaikista klassisista korttipeleistä, myös Klondikesta on kehittynyt useita muunnelmia. Suurin osa eroista liittyy kääntöpakan käyttöön ja läpikäyntikertojen määrään.
Yhden ja kolmen kortin kääntö
Yleisin ero on se, montako korttia kääntöpakasta käännetään kerralla. Kolmen kortin kääntö (draw three) on vaikeampi: kolmikosta pelattavissa on vain päällimmäinen, ja alemmat vapautuvat vasta järjestyksessä. Yhden kortin kääntö (draw one) on selvästi helpompi, koska jokainen kortti on heti käytettävissä. Myös läpikäyntikerrat voivat vaihdella: toisissa säännöissä kääntöpakan saa selata rajattomasti, toisissa vain kerran tai kolmesti.
Talletuspinosta takaisin ottaminen
Toinen yleinen ero koskee jo talletuspinoon vietyjä kortteja. Tiukemmissa säännöissä talletuspinoon nostettua korttia ei saa enää ottaa takaisin pelialustalle, kun taas helpommissa säännöissä sen saa tuoda takaisin peliin, jos siitä on apua. Takaisin ottaminen helpottaa peliä, mutta pistepelissä siitä rankaistaan.
Rahapeliversio
Klondikesta tunnetaan myös rahapanoksilla pelattava versio (ns. Las Vegas -pasianssi), jossa jokaisesta talletuspinoon saadusta kortista maksetaan voittoa. Se pelataan yleensä yhden kortin käännöllä ja vain yhdellä läpikäynnillä. Kotikäyttöön ja viihteeksi riittää tavallinen pisteetön versio, jossa ainoa palkinto on itse ratkaistu peli.
Klondike on vain yksi monista pasiansseista. Jos haluat vaihtelua, kannattaa tutustua myös muihin klassikoihin, kuten Spiderpasianssiin, jossa kootaan kahdeksan jonoa kuninkaasta ässään, ja Pyramidipasianssiin, jossa poistetaan summaltaan 13 olevia korttipareja.
Vertailu
| Pasianssi | Pakat | Tavoite | Erityispiirre |
|---|---|---|---|
| Klondike | 1 pakka (52 korttia) | Kerää 4 pinoa maittain ässästä kuninkaaseen | Klassikko; kääntöpakka ja väriä vaihtelevat pelirivit |
| Spiderpasianssi | 2 pakkaa (104 korttia) | Kokoa 8 jonoa kuninkaasta ässään | Vaikeus säätyy maiden määrällä (1, 2 tai 4 maata) |
| Pyramidipasianssi | 1 pakka (52 korttia) | Poista korttiparit, joiden summa on 13 | Nopea ja pitkälti onneen perustuva |
| Vapaakenttä (FreeCell) | 1 pakka (52 korttia) | Kerää 4 pinoa maittain ässästä kuninkaaseen | Kaikki kortit näkyvissä; lähes aina ratkeava taitopeli |
Pistelasku
Klondikea voi pelata ilman pisteitä pelkästään läpäisyyn tähdäten, mutta etenkin tietokoneversioista tuttu pistelasku lisää peliin kilpailullisuutta. Windows-pasianssin vakiopisteytyksessä pisteitä kertyy ja menetetään siirtojen mukaan näin:
- Hylkypakasta peliriville: +5 pistettä
- Hylkypakasta talletuspinoon: +10 pistettä
- Peliriviltä talletuspinoon: +10 pistettä
- Piilokortin kääntäminen pelirivillä: +5 pistettä
- Talletuspinosta takaisin pelialustalle: −15 pistettä
- Kääntöpakan selaaminen uudelleen alusta (yhden kortin käännössä): −100 pistettä (pistesaldo ei kuitenkaan laske alle nollan)
Aikapeleissä voi kertyä lisäksi aikasakkoa sekä nopeasta suorituksesta bonuspisteitä. Pistelasku on kuitenkin vain yksi tapa pelata – moni nauttii Klondikesta ilman pisteitäkin.
Voittamisen todennäköisyys ja onnen rooli
Klondike on osittain onnipeli: korttien lähtöjärjestykseen ei voi vaikuttaa, eikä kaikkia jakoja ole edes mahdollista ratkaista parhaallakaan pelitaidolla. Tarkkaa voittoprosenttia tavalliselle pelille ei tunneta, koska osa korteista on alussa piilossa.
Lähin tunnettu luku tulee tutkimuksesta, jossa laskettiin niin sanotun ajatuspasianssin (thoughtful solitaire) voitettavuus eli tilanne, jossa pelaaja näkisi kaikkien 52 kortin paikat alusta alkaen. Kolmen kortin käännöllä tämä yläraja on noin 81,9 %. Käytännössä, kun kortit ovat piilossa, voittoprosentti jää selvästi tätä matalammaksi. Tekoälytutkimuksissa kolmen kortin käännöllä on ratkaistu noin 18–35 % jaoista, ja taitavan ihmispelaajan on havaittu voittavan noin 43 % peleistä. Yhden kortin käännöllä voittaminen on helpompaa kuin kolmen kortin käännöllä.
Vinkit Klondiken läpäisyyn
Vaikka onni ratkaisee paljon, harkituilla siirroilla pääsee selvästi pidemmälle. Näillä periaatteilla voittojen määrä kasvaa:
- Nosta ässät ja kakkoset talletuspinoihin heti, kun ne vapautuvat.
- Priorisoi siirtoja, jotka paljastavat piilossa olevia kortteja – erityisesti pisimmistä riveistä.
- Älä kiirehdi tyhjentämään kääntöpakkaa talletuspinoihin, jos kortti on vielä hyödyksi pelirivissä.
- Siirrä kuninkaat tyhjiin riveihin, jotta ne eivät tuki muita siirtoja.
- Mieti kääntöpakan rytmi etukäteen, jotta tarvitsemasi kortit osuvat pelattavaan kohtaan.
Mitä tehdä, kun siirrot loppuvat?
Jos näyttää siltä, ettei siirtoja enää ole, kannattaa käydä pöytä vielä kerran rauhassa läpi. Varmista, että kaikki tyhjät rivit on hyödynnetty, ettei yksikään kortti sovi talletuspinoihin ja että kääntöpakka on käyty kokonaan läpi. Tietokoneversioissa voi usein peruuttaa edellisen siirron ja kokeilla toista vaihtoehtoa. Jos yksikään näistä ei tuota uutta sallittua siirtoa, peli on hävitty – eikä siinä ole mitään hävettävää, sillä osa jaoista on yksinkertaisesti ratkeamattomia.
Klondike netissä ja mobiilissa
Klondike on yksi pelatuimmista digitaalisista peleistä. Microsoftin mukaan pasianssi oli jo 1990-luvulla sen käytetyin Windows-sovellus. Nykyään Klondikea pelataan selaimessa, erillisillä sovelluksilla sekä älypuhelimilla ja tableteilla. Mobiiliversiot tarjoavat usein valittavaksi sekä yhden että kolmen kortin käännön, tilastoja voitoista sekä päivittäisiä haasteita. Pelin perusidea säilyy kaikissa versioissa samana. Lisää yksin ja kaksin pelattavia vaihtoehtoja löytyy sivuston korttipelien osiosta sekä esimerkiksi aina lähes ratkeavasta Vapaakenttä-pasianssista.
Pelin historia
Klondike on nimetty Kanadan Yukonissa sijaitsevan alueen mukaan, joka tunnetaan 1800-luvun lopun kultaryntäyksestä. Monesti toistetaan tarinaa, jonka mukaan peli olisi syntynyt tai yleistynyt kullanhuuhtojien parissa, mutta tälle ei ole varmaa näyttöä ja nimen alkuperä on epäselvä. Peli tunnetaan nykymuodossaan ainakin vuodelta 1907, jolloin se esiintyi Hoylen pelisäännöissä nimellä ”Seven-Card Klondike”.
Suuren yleisön tietoisuuteen Klondike nousi tietokoneiden myötä. Microsoft liitti pasianssin osaksi Windows-käyttöjärjestelmää Windows 3.0:n mukana vuonna 1990. Pelin oli kehittänyt harjoittelija Wes Cherry jo 1988, ja se tuli mukaan ohjelmistoon muun muassa auttamaan käyttäjiä harjoittelemaan hiiren käyttöä. Siitä tuli nopeasti yksi tietokonehistorian pelatuimmista peleistä.
Lähteet
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Mikä on Klondike-pasianssin tavoite?
Tavoitteena on siirtää kaikki 52 korttia neljään talletuspinoon maittain nousevassa järjestyksessä ässästä kuninkaaseen. Kun kaikki kortit ovat pinoissa, peli on voitettu.
Mitä eroa on yhden ja kolmen kortin käännöllä?
Yhden kortin käännössä kääntöpakasta nostetaan yksi kortti kerrallaan, jolloin jokainen kortti on heti pelattavissa. Kolmen kortin käännössä nostetaan kolme korttia ja vain päällimmäinen on pelattavissa, mikä tekee pelistä vaikeamman.
Voiko jokaisen Klondike-pelin voittaa?
Ei voi. Osa jaoista on korttien järjestyksen vuoksi ratkeamattomia parhaallakaan pelitaidolla. Onni vaikuttaa paljon, mutta harkituilla siirroilla voittojen osuutta voi kasvattaa.
Tarvitseeko Klondike erikoispakan?
Ei. Klondike pelataan tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita. Peliin tarvitaan vain yksi pakka ja hieman pöytätilaa tai mikä tahansa pasianssisovellus.
Mistä nimi Klondike tulee?
Nimi viittaa Kanadan Klondike-alueeseen ja sen kultaryntäykseen, mutta yhteyttä pelin syntyyn ei ole todistettu. Peli tunnetaan nykymuodossaan ainakin vuoden 1907 Hoylen pelisäännöistä.
